Esipuhe

Täytyyhän tätäkin kokeilla. Siis blogaamista. Enpä olisi moista itsestäni uskonut, mutta nyt tuntuu siltä, että täytyy kirjoittaa. En edes odota kenenkään tekstejäni lukevan, mutta Wordiin kirjoittaminen ja virtuaaliseen pöytälokeroon tallentaminen tuntuu jotenkin hölmöltä. Kirjoiteltakoon sitten nettiin, jos joku nyt eksyy lukemaan. En aio mainostaa blogiani koskaan kenellekään, vaan kirjoitan sitä ihan omaksi huvikseni. Kiva jos joku tästä jotain irti kuitenkin saa.

Miksikö kirjoitan? Tämä on oikeastaan itseni kokeilemista. Kyseessä on oma projektini kohti hieman terveempää elämäntapaa, mitään sen syvällisempää tässä ei ole takana. Bloggaaminen tuntui hyvältä tavalta pitää yllä ns. päiväkirjaa, johon kirjoitella tuntemuksiani projektin suhteen aina kun siltä tuntuu.

Taustaa

Olen reilu parikymppinen AMK-opiskelija, joka on nautiskellut alkoholista muistaakseni 15-vuotiaasta lähtien. Reilut kuusi vuotta sitä on tullut juotua enemmän tai vähemmän. Tehtäköön heti selväksi, etten ole alkoholisti. Ei, siksi en alkoholinkäyttöäni lopeta tai laita tauolle ettäkö se olisi lähtenyt jotenkin hanskasta. Juon luultavasti kuten keskiverto-opiskelija. Tämä tarkoittaa siis sitä, että välillä menee enemmän ja välillä vähemmän, ihan riippuen miten sattuu olemaan kaikenlaisia tapahtumia ja kissanristiäisiä, joista saa syyn juhlia. Tarkoitukseni ei välttämättä ole lopettaa juomista lopullisesti, mutta ainakin reilu tauko pitää ja sen jälkeen pyrkiä tyytymään pieniin alkoholimääriin. Ihan fiiliksen mukaan mennään, nyt kuitenkin tuntuu siltä, etten halua juoda.

Juomiseni keskittyy hyvin pitkälle viikonloppuihin. Viikolla harvoin juon, hyvin satunnaisesti vain muutama olut jos on kovin tehnyt mieli vaikkapa kaverin kanssa hieman piristää iltaa. Eniten viinaa palaa mökkireissuilla ja muilla reissuilla kavereiden kanssa. Varsinkin sellaisten ryyppykeikkojen jälkeen olen saanut kärsiä pahasta morkkiksesta, sitä tosin kärsin helpostikin juomisen jälkeen. Irtaimistoa ja muuta kohtuullisen harmitonta on ryypätessä hajonnut tai hukkunut ja se jos mikä ottaa päähän seuraavana päivänä krapulassa. Rahallisesti ei puhuta suurista summista, mutta opiskelijalle silti turhan suurista menetyksistä, ryyppääminen kun ei muutenkaan ole halpaa. Baarissa harvemmin käyn ja vielä harvemmin silloin kauheasti juon. On niitä rankempiakin baarireissuja ollut, mutta lähinnä ennen kuin siirryin kolmannelle vuosikymmenelleni.

Juopotteluni on yleensä jossain määrin humalanhakuista. Koska en ole suurikokoinen, niin jo muutama olut nousee päähän ja rentouttaa mukavasti. Pidän myös useiden oluiden mausta ja sellaisen siemailu hyvän musiikin parissa on yksinkertaisesti kivaa. Pieni tissuttelu on mielestäni hauskaa niin yksin, kaverin kanssa kuin porukassakin, ryyppäämiseen vaaditaan sitten jo seuraa. Parhaalta kovempikin tissuttelu maistuu hyvässä tiiviissä porukassa rauhallisesti jonkun kotona, en ole niinkään remuihmisiä.

Suhteeni alkoholiin tuskin kuulostaa edellä kirjoitetun perusteella kovinkaan suurelta ongelmalta minulle. Miksikö siis lopetan? Minusta tuntuu, että alkoholi tekee pahaa aivoilleni ja ruumiilleni ja luulen, että olisin paremmassa henkisessä ja fyysisessä kunnossa ilman alkoholia. En tarkoita, että alkoholi minua lihottaisi ja veisi kuntoni, sillä olen hoikka ja yleiskunnossanikaan ei ole moittimista. Jotenkin minusta vain tuntuu, että ryyppääminen vaikuttaa ajatteluuni ja älyyni ja siksi haluan kokeilla koenko muutosta juomisen lopettamisen jälkeen. Eikä lopettaminen tietysti muillekaan sisäelimille pahaa tee.

Tyttöystävän löytämisen jälkeen olen juonut vähemmän, joskaan en ennen sitäkään juonut mitenkään paljoa. Juomme kyllä yhdessäkin, mutta yleensä aika hillitysti. Enintään isommassa porukassa festareilla tai baarissa on saattanut olla vauhdikkaampaakin menoa, mutta yleensä hyvin sivistyneesti. Myös muutama muu sattuma elämässäni on vähentänyt juomistani väliaikaisesti, nämä sattumat ovat tosin liittyneet terveyteeni. Ei kuitenkaan mitään pysyvää tai vakavaa, aina olen toipunut ennalleni.

Alkoholin juomisesta on kuitenkin tullut synonyymi juhlimiselle. Aina kun julhimaan lähdetään, niin on aivan oletusarvo, että alkoholia kitataan. Ne kerrat kun olen ollu selvinpäin juhlimassa, vaikkapa kuskin roolissa, olen huomannut, että hauskaa todella voi pitää ilman viinaa. Aluksi näissä tapahtumissa on tuntunut oudolta olla ilman olutta tai muuta alkoholillista juotavaa kädessä, mutta hetken kuluttua sitä ei ole enää osannut kaivatakaan, kun on tilanteeseen tottunut. Haluaisin tottua siihen pysyvästi.

Eniten huolettaa ystävien suhtautuminen asiaan, olen kuitenkin aina ennen ollut menossa mukana. En haluaisi erottua joukosta, mutta nyt ei ole muita mahdollisuuksia. En haluaisi saada tylsän jörön mainetta, sellaisen leiman absolutistit tuntuvat helposti saavan.

Olikohan siinä kaikki oleellinen... Saattaa olla, että kirjoittelen vielä myöhemmissäkin kirjoituksissa lisää taustoista sitä mukaa kun mieleen juolahtaa.